Kuvataide:

Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumun meren yllä, 1818.
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumun meren yllä, 1818.
Keskiajan kulttuuri, ja erityisesti vanha saksalainen ja hollantilainen taide, olivat esikuvia romantiikan ajan taiteelle.

Maaluaksissa kuvattiin usein jylhiä luonnonkohteita, kuten mm. alppimaisemia, koskia tai myrskyävää merta, tai maaseutumaisemia. Toisinaan kuvattiin myös väkivaltaisia tai traagisia historiallisia tai ajankohtaisia tapahtumia. Romanttisesti kiehtovia aiheita olivat myös kansalliset myytit, sadut ja legendat, sekä pelkoa ja kauhua herättäneet aiheet.Näiden lisäksi uskonnolliset aiheet olivat vielä yleisiä maalauksen kohteita

Romantiikka ei kehittänyt omaa muotokieltä, vaan lainasi esimerkiksi aikalaisensa uusklassismin muotokieltä ja muokkasi sitä omalla aiheistollaan ja sisällöllään. Romantiikan piirissä vallitsi myös tyylillinen monimuotoisuus, joka pyrki rikkomaan klassismin rajoja. Tämä näkyi joidenkin taiteilijoiden vapaampana maalaustyylinä sekä voimakkaampana värienkäyttönä. Ajan uudet grafiikan tekniikat kuten akvatinta ja litografia saivat myös kannatusta. Kuvanveisto taas yhdistettiin vahvasti uusklassismin piiriin, joten sitä harjoitettiin romantiikan piirissä suhteellisen vähän.





Arkkitehtuuri:

Sir Charles Barry ja Augustus Welby Northmore Pugin: Parlamenttitalo, 1839–1852 (Lontoo)
Sir Charles Barry ja Augustus Welby Northmore Pugin: Parlamenttitalo, 1839–1852 (Lontoo)

Historialliset arkkitehtuurin tyylikaudet antiikista lähtien muodostivat kokonaisuuden, josta valittuja elementtejä käytettiin arkkitehtuurissa uudelleen. Suosittuja kertaustyylejä olivat uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki ja uusrokokoo. Mistään näistä ei kuitenkaan muodostunut aikakauden valtatyyliä, vaan ne esiintyivät usein rinnakkain. Kulloinkin käytetty tyyli valittiin usein rakennustyypin, rakennuksen tehtävän tai

rakennuttajan toiveiden perusteella. Romantiikan arkkitehtuurin myötä Englannissa siirryttiin aikaisemmista tiukan muodon omaavista ranskalaisista ja italialaisista puistoista vapaasti rönsyileviin maisemapuistoihin.





Musiikki:

Musiikissa jatkettiin monelta osin klassismin aikana vallinneita perinteitä, kuten sonaattimuotoa. Henkisesti se oli kuitenkin hyvin erilaista: kun aiemmin musiikissa oli noudatettu tiukkoja kaavoja ja rationalistista estetiikkaa ilmaisussa, nyt säveltäjät alkoivat ilmaista sillä tunteita ja käyttää intuitiivisia ja usein hyvin poikkeuksellisia ilmaisutapoja. Romantiikan sävellykset saivat usein aiheensa luonnosta, kuten aurinkoisesta kevätpäivästä tai myrskyisästä ulapasta. Innoituksia haettiin myös historiasta, kirjallisuudesta ja runoudesta tai ihmisen psyykestä.

Romantiikan ajan musiikillisia saavutuksia olivat mm. sävellysten soinnillinen ilmaisun rikastuminen, sävellajisuhteiden monipuolistuminen, sekä rytmiikkan ja äänenkuljetuksen vapautuminen. Myös soittotekniikka kehittyi virtuoosien palvonnan myötä ja esiintyjän ja säveltäjän roolit alkoivat eriytyä.

Monet säveltäjät tai sävellykset olivat myös luokiteltavissa kansallisromanttisiksi. Kansallisromanttisen musiikin tyylipiirteitä ovat yleisromanttinen, mutta kansallisen tunteen värittämä sävelkieli, joka perustuu esim. kansansävelmien käyttöön tai kansallisten aiheiden valitsemiseen sävellysten pohjaksi. Musiikki oli monissa maissa osa kansallisuustaistelua (Sibelius: Finlandia). Kansallisromantikko pyrki usein vaikuttamaan musiikilla ihmisten asenteisiin, kun yleisromantiikalle riitti "taide tunteen vuoksi".

Romantiikan ajan tunnetuimipia säveltäjiä mm:
  • Franz Schubert
  • Frédéric Chopin
  • Johannes Brahms
  • Pjotr Tšaikovski
  • Richard Wagner

Musiikkinäyte: Richard Wagner: Valkyrioiden ratsastus, oopperasta Valkyyria