Tälle sivulle kerätään tyylikauden tärkeimmät piirteet eli se, mistä tyylikauden tunnistaa.


Jos mahdollista, piirteitä olisi hyvä havainnollistaa esimerkein esim. kirjailijoista tai tekstikatkelmista.

Kreikka

700eea - 330jaa.

Kreikan kirjallisuus ei syntynyt aikoinaan tyhjästä, vaan se haali vaikutteita ympäröivistä maista, kuten Egyptistä ja Vähä-Aasiasta. Uuden kulttuurin ja kirjallisuuden kukoistukseen auttoi alkuun miesten vapaa-aika, jolloin heillä oli aikaa tavata toisiaan toreilla, sekä harrastaa tieteitä, keskustella, kehittää taiteita ja kielellisiä taitoja. Tämä kehitti Kreikassa vielä nykyisinkin tunnettuja kirjallisuuden lajeja, kuten komedia, mytologia, filosofia ja lyyrinen runous.

Aikakaudet


Kreikan kirjallisuuden aikakaudet voidaan lajitella viiteen kauteen:
  • homeerinen aika (700-luku eaa.)
  • arkaainen aika (600-500-luvut eaa.)
  • klassinen aika (Ateenan demokratian perustamisesta Aleksanteri Suuren kuolemaan, 508-323 eaa.)
  • hellenistinen aika (323-31 eaa.)
  • hellenistis-roomalainen aika (31 eaa.-330 jaa.)

Näistä kausista merkittävimpiä ovat kuiten arkaainen, klassinen ja hellenistinen aika ja toisinaan hellenistis-roomalainen aika yhdistetään osaksi hellenististä ajanjaksoa. Homeerisella ajalla tekstiä taas ei tuotettu kirjalliseen muotoon, vaan se säilyi puhutussa muodossa, joten varsinaisia kirjallisia lähteitä ei ole.

Arkaainen ja klassinen aikaexternal image 712px-0008MAN-KourosHead2.jpg
Kaudelta löytyneet kirjalliset lähteet käsittävät vain luetteloita ja proosamuotoista tekstiä kaupankäynnistä, mutta varsinaista kirjallisuutta ei ole löytynyt. Varsinainen kirjallisuus on siirtynyt kansalaiselta toiselle puheessa, eikä sitä ollut tarkoitettu luettavaksi vaan pääsääntöisesti esitettäväksi. Erityisesti klassisella kaudella vakiintuivat kirjallisuuden lajit kuten tragedia, komedia, filosofia ja runous.

Hellenistinen aika
Hellenistisellä kaudella Kreikan alue oli merkittävästi laajentunut, ja sen piiri oli täten aiempaa monikulttuurisempi. Hellenistisellä kaudella tyyli painottui kirjoitettuun kirjallisuuteen esitettävän sijasta, ja idän kulttuurin yhdistyminen läntiseen toi mukanaan monia tyylillisiä muutoksia.


Tyylit


Eeppinen runous
Eeppinen runous oli alunperin suullista, kertovaa runoutta, joka välittyi sukupolvelta toiselle. Tyylilajiltaan eeppinen runous oli useimmiten tragediaa, mutta esimerkiksi Homeroksen Odysseia käsittelee myös komediaa. Myytit olivat keskeinen osa eeppistä runoutta ja ne heijastivat ajan henkeä voimakkaasti.

Lyyrinen runous
Lyyrinen runous esitettiin yleisimmin säestämällä lyyralla, kuoron tai yksilön laulamana. Runot olivat mm. rakkaus- ja juomalauluja, sekä myöhemmin syntyi myös uusi poliittinen runotyyli, eli elegia. Ensimmäinen lyyrisen runouden kirjoittaja oli Arkhilokhos ja muita tyylin kirjoittajia olivat mm. Alkman, Sapfo, Kallinos ja Tyrtaios.
Lyyrisestä runoudesta on säilynyt pääosin pelkästään katkelmia.

Tieteet
Antiikin Kreikassa alkunsa saivat niin historiankirjoitus, lääketiede, maantiede, matematiikka, retoriikka kuin filosofiakin. Jälkimmäisen merkittävimpiä henkilöitä ovat klassisen ajan filosofiassa Sokrates, Platon ja Aristoteles. Filosofia puettiin alkuaikoina runomuotoon, mutta esimerkiksi Platon kirjoitti muistiinpanonsa dialogeina, joista yksikään ei ole säilynyt kokonaisena nykypäivään. Näitä dialogeja ovat mm. Pidot ja Valtio.
Historiankirjoitus sisältyi ensin eeppiseen runouteen ja se yhdistyi useasti myytteihin. Herodoksen Historiateos oli ensimmäinen teos, joka esitti historian tapahtumia proosamuodossa. Herodos käsitteli Persialaissotia, ja maiden väleihin liittyviä syy-seuraussuhteita. Historiankirjoituksissa tapahtumat aseteltiin tietylle ajanjaksolle kronologiseen järjestykseen ja yleisin kirjotusaihe oli sodat, ja niiden analysointi.

Draama
Draama oli kreikkalaisten keksintö lyyrisen ja eeppisen runouden rinnalle ja se voidaan jakaa tragediaan ja komediaan.
Tragedianäytelmät olivat alkujaan yksinkertaisia kuorolauluja ja dialogeja. Ne laajenivat kuitenkin näytelmiksi, jotka olivat jumalille suunnattuja palvelusmenoja. Ateenan kansallishenki kuvastui hyvin menneisyyden sankariteemoista ja legendoista kertoviin legendoihin. Kreikan suurimmat tragediakirjailijat ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides. Heidän teoksiaan ovat mm. Persialaisista ja Oidipus.
Komedianäytelmät saivat alkunsa tragedian tavoin jumala Dionysoksen juhlinnan rituaaleista. Komediasta on kuitenkin säilynyt vain vähän teoksia. Komediakirjailijat pilkkasivat näytelmissään henkilöitä ja instituutioita kuten mm. Ateenan demokratiaa, Sokratesta ja sotia. Tunnetuinpia komediakirjailijoita ovat Aristofane, Kratinos ja Eupolis. Teoksia ovat taas mm. Linnut, Naishallitus ja Pilvet.

external image 799px-Epidaurus_Theater.jpg

Rooma



Aikakaudet

Antiikin Rooman kirjallisuus voidaan jakaa erilaisiin kehitysvaiheisiin
  • Esikirjallinen kausi (vuoteen 240 eaa. asti)
  • Esiklassinen kausi (240–80 eaa.)
  • Klassinen kausi (80 eaa.–14 jaa.)
  • Jälkiklassinen kausi (14–120)
  • Myöhempi keisarikausi (120–500)


Roomalaiset ihailivat kreikkalaista kulttuuria ja omaksuivat siellä kehittyneet kirjallisuudenlajit. Rooman kirjallisuus sai alkunsa noin 200-luvulla eKr., kun Homeroksen Odysseia käännettiin latinaksi.

Rooman laajetessa runoudesta tuli yleistä: runoilijoiden tuli laulaa ylistystä keisareille. Runouden kulta-aikaa oli keisari Augustuksen aika, jolloin elivät Rooman suurimmat runoilijat Vergilius, Horatius ja Ovidius. Augustuksen ajan jälkeen proosan asema voimistui jälleen, mutta samalla proosan ja runouden välinen raja hälveni niin, että proosassa alkoi näkyä enemmän runouden piirteitä

Rooman vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on ollut vielä suorempi kuin Kreikan. Esimerkiksi Roomassa puhuttu latina nousi kristinuskon levitessä yleiseurooppalaiseksi sivistyskieleksi.